Taika on varhaiskypsä ja helposti koulutettava, myös kokeissa luontaiseksi tiedottajaksi todettu. Koeura alkoi hienosti vuonna 1999 Junkkarin ensimmäisen päivän parhailla pisteillä ja loppukilpailupaikalla. Ensimmäisenä avoimen luokan syksynään Taika sai kolmen eri ohjaajan kanssa 3 x AVO2-palkinnon, kun emännällä oli pieni vauva. Toinen avoimen luokan syksy (2001) jäi kokeiden osalta pahasti kesken metsällä sattuneen vakavan loukkaantumisen takia: biceps-jänne repesi irti olkanivelen päältä liukkaalla sammaleisella kalliolla. Toipuminen oli erittäin pitkä prosessi, turhaan tuli toipilaan kanssa käytyä kokeissakin. Ohjaajien vaihtuminen on myös tuonut turhia koekäyntejä: Taika on selkeästi yhteistyöhakuinen koira ja peilaa ohjaajaansa varsinkin koetilanteessa. Ei siis mikään kone...

Syksyllä 2003 metsästelimme rauhassa ja veimme Taikan kokeisiin vasta lokakuussa. Lapuan Ruhan kokeissa tapahtui sitten nousu voittajaluokkaan Martti Peltosen toimiessa tuomarina.
Koetulokset:
2 x VOI1, 4 x VOI2, 1 x AVO1, 6 x AVO2, 5 x AVO3, 1 x NUO1

Voittajaluokassa lähdettiin taitoja mittaamaan tosissaan syksyllä 2004, syksyn saldona VOI2 metsäkokeesta Ylistarosta, VOI1 ja VOI2 peltokokeesta Kymenlaaksosta. Syksyllä 2005 Taika ei ollut aivan parhaimmillaan edellisen kevään 10 pennun pentueen ja kesäkuisen kohdunpoistoleikkauksen jäljiltä. Ylistarossa tuli kuitenkin toinen VOI1 peräti 6 riistatyön kera ja tulipa saman syksyn mittaan metsäkokeista vielä pari mallikasta VOI2-palkintoa.

Näyttelykäyntejä tarvittiin kolmen sertin keräämiseen aikuisten luokissa neljä, junioriluokassa Taika kävi kaksi kertaa. Taika ei ole kuitenkaan mikään näyttelytähti, mutta rotutyypillinen ja Saksalaisen rotujärjestön ulkomuototuomareiden erinomaiseksi arvioima. Taikalla on hiukan pitkä selkä eikä se esiinny kovin halukkaasti kehässä, varsinkaan sisänäyttelyissä. Muotovalion arvon se saavutti ensimmäisenä avoimen luokan koesyksynään.

Luonteeltaan Taika on perheen pehmein koira, Taika-mamma. Sillä on loputon kärsivällisyys lasten kanssa. Vieraan auton tullessa pihaan tai vieraan ihmisen astuessa ovesta Taika ilmoittaa muutaman kerran haukkuen, mutta menee sitten häntä heiluen tervehtimään ja kerjäämään rapsutuksia. Sama tapa on periytynyt Utulle ja Viimallekin. Laumassa Taika alistui Pekolle ilman muuta ja antaa Utun ja Viimankin kiusata itseään. Vieraille nuorille nartuille Taika osoittaa ylemmyyttään, etenkin omille muualla asuville narttupennuille. Pihassa Taika ei pysy vapaana ihan niin hyvin kuin Pekko pysyi, riistan haju viettelee välillä harharetkille.